© Cath Bouthillier & Stefania Pikus / CC by-nc-sa 2.0
NIMI
ROTU SUKUPUOLI VÄRI, SÄKÄ PAINOTUSLAJI |
Breezin' Smirk "Smirky"
englantilainen täysiverinen, tamma musta E aa, 170 cm kenttäratsastus, CIC4 |
OMISTAJA
KASVATTAJA IKÄÄNTYMINEN KOULUTUS REKISTERINUMERO |
Jeremy Kajanne, VRL-08820
Matthew Braddock, UK 13.03.2008, 9v (reaali) ko.VaA/re.140cm/me.130cm VH16-006-0138 |
Asuu Hiisivuoressa
Luonnekuvaus
Breezin' Smirk on paholaisenakin tunnettu hevonen, jonka Jem osti itselleen laukkatallilta Britanniassa ollessaan siellä 15-vuotiaana kesätöissä. Kaksikon elämä ei ole ollut kovin ruusuista tai helppoa monien kisojen päättyessä maastoeste -osuudella sairaalareissuun milloin mistäkin syystä, mutta myös menestystä on tullut ratsastajan ja ratsun tutustuttua toisiinsa kunnolla. Jossain määrin hevonen ja omistaja taitavat myös muistuttaa toisiaan..
Smirky on äkkipikainen ja ailahteleva entinen laukkaratsu, joka vielä nykyäänkin varhain aloitetusta kenttäratsun urasta huolimatta kerää kierroksia huutavista ihmisistä sekä muusta metelistä ja paljosta hevos- tai ihmismäärästä. Hermostuneena tamma alkaa helposti hyppimään pystyyn ja pyörimään kuin hyrrä - välillä joka ilmansuuntaan, mutta pysyy jämptillä ja rauhallisella käsittelyllä aisoissa. Tuntemattomille ihmisille näyttää aina siltä kuin olisi nielaissut mädäntyneen sitruunan ja esittää itse paholaista, mutta tutuille varsin mukava otus joka rakastaa otsan rapsuttelua - tuntemattomien kannattaa kuitenkin sormiensa tähden pysytellä kaukana hevosen päästä.
Ratsuna pikimusta täysiverinen on herkkä ja reagoi salamannopeasti pieniinkin apuihin, hermostuen nopeasti epäselviin tai monimutkaisiin apuihin. Nykyään tamma ei enää kaikkien onneksi kuvittele olevansa villi mustangi, mutta siltikin sillä ratsastaminen vaatii toisinaan akrobaatin tasapainoa sen väistellessä näkymättömiäkin mörköjä äkkipysähdyksillä, sivuloikilla ja täysillä eteenpäin - tyylillä. Tutulla, rauhallisella ratsastajalla tulinen ja äkkipikainen hevonen toimii kuin unelma, mutta kerää milloin mistäkin kierroksia. Maastoon ei kannata lähteä yksinään, mutta kavereidenkin kanssa välimatka kannattaa pitää kohdillaan herkästi vilkkuvien hampaiden ja nousevien takajalkojen takia. Smirkyllä on myös ankkakammo, eikä niiden läheisyydessä sen reaktiosta ole mitään varmuutta.
Smirky on äkkipikainen ja ailahteleva entinen laukkaratsu, joka vielä nykyäänkin varhain aloitetusta kenttäratsun urasta huolimatta kerää kierroksia huutavista ihmisistä sekä muusta metelistä ja paljosta hevos- tai ihmismäärästä. Hermostuneena tamma alkaa helposti hyppimään pystyyn ja pyörimään kuin hyrrä - välillä joka ilmansuuntaan, mutta pysyy jämptillä ja rauhallisella käsittelyllä aisoissa. Tuntemattomille ihmisille näyttää aina siltä kuin olisi nielaissut mädäntyneen sitruunan ja esittää itse paholaista, mutta tutuille varsin mukava otus joka rakastaa otsan rapsuttelua - tuntemattomien kannattaa kuitenkin sormiensa tähden pysytellä kaukana hevosen päästä.
Ratsuna pikimusta täysiverinen on herkkä ja reagoi salamannopeasti pieniinkin apuihin, hermostuen nopeasti epäselviin tai monimutkaisiin apuihin. Nykyään tamma ei enää kaikkien onneksi kuvittele olevansa villi mustangi, mutta siltikin sillä ratsastaminen vaatii toisinaan akrobaatin tasapainoa sen väistellessä näkymättömiäkin mörköjä äkkipysähdyksillä, sivuloikilla ja täysillä eteenpäin - tyylillä. Tutulla, rauhallisella ratsastajalla tulinen ja äkkipikainen hevonen toimii kuin unelma, mutta kerää milloin mistäkin kierroksia. Maastoon ei kannata lähteä yksinään, mutta kavereidenkin kanssa välimatka kannattaa pitää kohdillaan herkästi vilkkuvien hampaiden ja nousevien takajalkojen takia. Smirkyllä on myös ankkakammo, eikä niiden läheisyydessä sen reaktiosta ole mitään varmuutta.
Sukuselvitys
I. Smokin' Sky Flyer englantilainen täysiverinen, musta, 175 cm |
II. Smokin' Shadow Oasis tb, m, 173 cm IE. Flying Skydancer tb, rt, 165 cm |
III. Cisco Chalk tb, m, 164 cm
IIE. Whispering Shadow tb, m, 155 cm IEI. Skycruiser tb, rt, 168 cm IEE. Five Fixious tb, m, 160 cm |
E. Breeze Fizz
englantilainen täysiverinen, rautias, 162 cm |
EI. Icefighter tb, m, 167 cm
EE. Breeze Frezette tb, m, 157 cm |
EII. Ice Inferno tb, rt, 174 cm
EIE. Double Daze tb, prt, 165 cm EEI. Breezin' Neon tb, km, 166 cm EEE. Noble Shade tb, m, 155 cm |
Sukuselvitys
Jälkeläiset
Kilpailukalenteri
Smirky kisaa pääasiassa kenttäratsastuksessa tasolla CIC4 ja maastoesteillä 130cm -tasolla. Kouluratsastuksessa luokissa He A - Va A, esteillä 120cm-140cm -tasoilla.
28.05.2016 - Adina - 16. Prix de Adina: Va A - 7/8
29.05.2016 - Mandelbacke - 1c. He A - 2/4 T
10.06.2016 - Green Hills - 4. Va B - 2/30
10.06.2016 - Green Hills - 5. Va A - 3/30
29.05.2016 - Mandelbacke - 1c. He A - 2/4 T
10.06.2016 - Green Hills - 4. Va B - 2/30
10.06.2016 - Green Hills - 5. Va A - 3/30
28.05.2016 - Adina - 07. Prix de Adina: 140 cm - 2/10
28.05.2016 - Sysälä - 120 cm - 1/4 T
28.05.2016 - Sysälä - 130 cm - 7/22
29.05.2016 - Mandelbacke - 2c. 120 cm - 4/5 T
10.06.2016 - Green Hills - 5. 120 cm - 30/31
10.06.2016 - Green Hills - 6. 140 cm - 1/20
28.05.2016 - Sysälä - 120 cm - 1/4 T
28.05.2016 - Sysälä - 130 cm - 7/22
29.05.2016 - Mandelbacke - 2c. 120 cm - 4/5 T
10.06.2016 - Green Hills - 5. 120 cm - 30/31
10.06.2016 - Green Hills - 6. 140 cm - 1/20
21.05.2016 - Rinnstein - 3. 100 cm - 15/16
21.05.2016 - Rinnstein - 4. 120 cm - 13/14
29.05.2016 - Mandelbacke - 3c. 115 cm - 2/4 T
21.05.2016 - Rinnstein - 4. 120 cm - 13/14
29.05.2016 - Mandelbacke - 3c. 115 cm - 2/4 T
29.05.2016 - Mandelbacke - 4c. CIC2 - 3/4
11.06.2016 - Hiisivuori - 3. 30 km - 1/4
27.07.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 15/30
28.07.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 3/30
30.07.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 30/30
31.07.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 1/30
02.08.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 5/30
01.08.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 24/30
06.08.2016 - Virtuaalitalli Super - Hevoset yli 162 cm, 2000 m - 1/2 Raippa kaikista luokista
06.08.2016 - Virtuaalitalli Super - Pitkä CCI/CIC4 - 1/3 Kannukset kenttäratsastuksesta
11.06.2016 - Hiisivuori - 3. 30 km - 1/4
27.07.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 15/30
28.07.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 3/30
30.07.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 30/30
31.07.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 1/30
02.08.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 5/30
01.08.2016 - Shadow - 3. CIC4 - 24/30
06.08.2016 - Virtuaalitalli Super - Hevoset yli 162 cm, 2000 m - 1/2 Raippa kaikista luokista
06.08.2016 - Virtuaalitalli Super - Pitkä CCI/CIC4 - 1/3 Kannukset kenttäratsastuksesta
Valmennukset
07.04.2017 - Anna Karenin estevalmennus Ratsutila Seesteellä
"Pikimusta täysverinen hohti auringossa saapuessaan ensimmäistä kertaa Seesteelle, ja näky oli varsin vaikuttava. Tamma sai huomiota sekä hevosilta, että henkilökunnalta. Jo varusteiden laitossa saatoin huomata Smirkyn tulisen luonteen.
Aloitimme valmennuksen maneesissa alkuverryttelyllä, joka piti sisällään kaarevia uria, pääty-ympyröitä ja suunnan vaihtoja. Jokainen ratsukko sai hakea toimillaan sopivaa tahtia ja rentoutunutta ratsua. Smirky oli alkuun rauhaton ja pyrki karkuun, mutta totteli hyvin Jemin löytäessä oikeat pidätteet ja vakaan istunnan. Verryttelyn jälkeen tamma myötäsi kauniisti ja ravasi hyvään tahtiin.
Verryttelyn jälkeen siirryimme kentälle kootun radan pariin. Olin rakentanut viiden esteen radan, jota aloitimme treenaamaan osissa. Oikeanpuoleisella pitkällä sivulla oli kaksi estettä, joiden puomit laskimme ensin maahan. Haimme ensin sopivaa lähestymistä esteille ravissa, sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli hallittu lähestyminen ilman oikaisemista tai ryntäämistä. Tämä osio sujui varsin mallikkaasti ja Smirky pysyi sopivassa tahdissa Jemin pidätteiden alla. Tamma kuitenkin näytti pientä hermostuneisuutta valmennuksen muista osallistujista, ja pyrki karttamaan odottavat ratsukot kaukaa.
Puomi-harjoituksen jälkeen nostimme esteparin pystyesteiksi, ensimmäisen korkeudeksi 30cm, jälkimmäisen korkeudeksi 50cm. Toistimme lähestymisen kuten puomeilla. Tarkoituksena oli lähestyä esteet ravissa ja nostaa laukalle automaattisesti ensimmäisen esteen jälkeen. Muut ratsukot siirtyivät aivan kentän toiseen päähän välttääkseen Smirkyn ärsyttämistä, joka auttoikin vähän suoritusta. Laukka nousi hieman tarkoitettua aikaisemmin, jo lähestyttäessä kentän päädyssä, mutta hypyt sujuivat kauniisti. Kokeilimme vielä toisen kerran, ja keskityimme nyt rauhalliseen tahtiin ja puolipidätteisiin. Toinen kerta onnistui paremmin ja laukka nousi vasta ensimmäisen esteen jälkeen.
Tämän jälkeen siirryimme seuraavaan rataosuuteen, joka sisälsi vinon 60cm okserin kentän keskellä ja 50cm pystyn kentän päässä. Tässä ehdottoman tärkeää oli hyvä radan hallinta, koska okserin jälkeen piti kääntää nopeasti pääty-ympyrää vastaavasti pystyesteelle. Smirky näytti hermostuneisuuden merkkejä ja pyysin Jemiä tekemään pääty-ympyrää ennen estettä rauhoittaakseen säikkyä tammaa. Kun pimeät kulmat ja muut ratsukot eivät enää hermostuttaneet Smirkyä ja se pääsi hyvään tahtiin, lähdimme hyppäämään. Ratsukko hyppäsi ensimmäisen okserin valtavalla ilmavaralla, jonka jälkeen nopea käännös jälkimmäiselle esteelle onnistui myös hyvin. Smirky on herkkä ja nopea reagoimaan oikeille avuille.
Mallikkaan suorituksen jälkeen lähdimme kokeilemaan koko rataa. Aikaisempien sarjojen lisäksi kentän vasemmalla pitkällä sivulla on toinen okseri radan päätteeksi. Nostimme ensin kaikki esteet, Smirkylle ja Jemille nostimme ne 80cm-100cm korkuisiksi. Rata lähti käyntiin hyvin, mutta kehotin tekemään enemmän puolipidätteitä, koska Simrky näytti kuumenemisen merkkejä heti alussa. Radan kolmannella esteellä tamma kuitenkin kieltäytyi. Toistimme saman esteen heti perään, nyt tarkalla ja suoralla lähestymisellä, sekä pienellä kannustuksella ennen estettä. Jemin piti olla valppaana ja katsoa kauas esteen yli. Hyppy onnistui ja jatkoimme radan loppuun.
Tunnin päätteeksi nostimme esteitä ratsukoiden tasojen mukaiseksi, Jemille ja Smirkylle nostimme 120-140cm. Rata sujui hyvin Jemin ollessa tarkkana apujen kanssa ja valppaana radan hallinnassa. Tamma pudotti yhden okserin, mutta muuten meni varin hyvin. Smirky hyppää komeita ja ilmavia hyppyjä, jota on ilo katsella. Tärkeää on pitää kuumentuva tamma pidätteiden alla ja ratsastajan tulee olla valppaana radan hallinnassa. Jokaiselta esteeltä tulee jo kääntää katse seuraavalle esteelle, jotta Smirky pysyy hyvin mukana."
"Pikimusta täysverinen hohti auringossa saapuessaan ensimmäistä kertaa Seesteelle, ja näky oli varsin vaikuttava. Tamma sai huomiota sekä hevosilta, että henkilökunnalta. Jo varusteiden laitossa saatoin huomata Smirkyn tulisen luonteen.
Aloitimme valmennuksen maneesissa alkuverryttelyllä, joka piti sisällään kaarevia uria, pääty-ympyröitä ja suunnan vaihtoja. Jokainen ratsukko sai hakea toimillaan sopivaa tahtia ja rentoutunutta ratsua. Smirky oli alkuun rauhaton ja pyrki karkuun, mutta totteli hyvin Jemin löytäessä oikeat pidätteet ja vakaan istunnan. Verryttelyn jälkeen tamma myötäsi kauniisti ja ravasi hyvään tahtiin.
Verryttelyn jälkeen siirryimme kentälle kootun radan pariin. Olin rakentanut viiden esteen radan, jota aloitimme treenaamaan osissa. Oikeanpuoleisella pitkällä sivulla oli kaksi estettä, joiden puomit laskimme ensin maahan. Haimme ensin sopivaa lähestymistä esteille ravissa, sen jälkeen laukassa. Tärkeää oli hallittu lähestyminen ilman oikaisemista tai ryntäämistä. Tämä osio sujui varsin mallikkaasti ja Smirky pysyi sopivassa tahdissa Jemin pidätteiden alla. Tamma kuitenkin näytti pientä hermostuneisuutta valmennuksen muista osallistujista, ja pyrki karttamaan odottavat ratsukot kaukaa.
Puomi-harjoituksen jälkeen nostimme esteparin pystyesteiksi, ensimmäisen korkeudeksi 30cm, jälkimmäisen korkeudeksi 50cm. Toistimme lähestymisen kuten puomeilla. Tarkoituksena oli lähestyä esteet ravissa ja nostaa laukalle automaattisesti ensimmäisen esteen jälkeen. Muut ratsukot siirtyivät aivan kentän toiseen päähän välttääkseen Smirkyn ärsyttämistä, joka auttoikin vähän suoritusta. Laukka nousi hieman tarkoitettua aikaisemmin, jo lähestyttäessä kentän päädyssä, mutta hypyt sujuivat kauniisti. Kokeilimme vielä toisen kerran, ja keskityimme nyt rauhalliseen tahtiin ja puolipidätteisiin. Toinen kerta onnistui paremmin ja laukka nousi vasta ensimmäisen esteen jälkeen.
Tämän jälkeen siirryimme seuraavaan rataosuuteen, joka sisälsi vinon 60cm okserin kentän keskellä ja 50cm pystyn kentän päässä. Tässä ehdottoman tärkeää oli hyvä radan hallinta, koska okserin jälkeen piti kääntää nopeasti pääty-ympyrää vastaavasti pystyesteelle. Smirky näytti hermostuneisuuden merkkejä ja pyysin Jemiä tekemään pääty-ympyrää ennen estettä rauhoittaakseen säikkyä tammaa. Kun pimeät kulmat ja muut ratsukot eivät enää hermostuttaneet Smirkyä ja se pääsi hyvään tahtiin, lähdimme hyppäämään. Ratsukko hyppäsi ensimmäisen okserin valtavalla ilmavaralla, jonka jälkeen nopea käännös jälkimmäiselle esteelle onnistui myös hyvin. Smirky on herkkä ja nopea reagoimaan oikeille avuille.
Mallikkaan suorituksen jälkeen lähdimme kokeilemaan koko rataa. Aikaisempien sarjojen lisäksi kentän vasemmalla pitkällä sivulla on toinen okseri radan päätteeksi. Nostimme ensin kaikki esteet, Smirkylle ja Jemille nostimme ne 80cm-100cm korkuisiksi. Rata lähti käyntiin hyvin, mutta kehotin tekemään enemmän puolipidätteitä, koska Simrky näytti kuumenemisen merkkejä heti alussa. Radan kolmannella esteellä tamma kuitenkin kieltäytyi. Toistimme saman esteen heti perään, nyt tarkalla ja suoralla lähestymisellä, sekä pienellä kannustuksella ennen estettä. Jemin piti olla valppaana ja katsoa kauas esteen yli. Hyppy onnistui ja jatkoimme radan loppuun.
Tunnin päätteeksi nostimme esteitä ratsukoiden tasojen mukaiseksi, Jemille ja Smirkylle nostimme 120-140cm. Rata sujui hyvin Jemin ollessa tarkkana apujen kanssa ja valppaana radan hallinnassa. Tamma pudotti yhden okserin, mutta muuten meni varin hyvin. Smirky hyppää komeita ja ilmavia hyppyjä, jota on ilo katsella. Tärkeää on pitää kuumentuva tamma pidätteiden alla ja ratsastajan tulee olla valppaana radan hallinnassa. Jokaiselta esteeltä tulee jo kääntää katse seuraavalle esteelle, jotta Smirky pysyy hyvin mukana."
20.05.2017 - Paula Pellonmäen estevalmennus Hiisivuoressa
Lauantaina Smirky oli ajoittain kun tuuleen temmattu, eivätkä sinun apusi näyttäneet sitä aina täysin hidastavan. Olinkin yllättynyt, kun sunnuntaina tamma näytti kuuntelevan myös jarruja hyvin jo verkasta lähtien. Toki hypätessä se lähti vähän kiihtymään, mutta sait tamman hyvin myös takaisin. Smirkyllä taitaa riippua ratsastettavuus myös aika paljon päivästä, vähän se vaikutti sellaiselta arpapeliltä.
Minulla ei ole kuitenkaan sen enempää jaariteltavaa varsinaisesta estevalmennuksen kulusta, vaan enemmänkin siitä, kuinka Smirkyn saisi paremmin kontrolliin. Koska tamma vaikutti kiihdyttävän aika paljon esteitä kohti, vaikka toki niiden jälkeenkin (mutta edellä mainittu ehkä enemmän ongelma), mitä jos kokeilisit syventää esteistuntaasi, nyt hän se muistuttaa lähemmäs jockeyn kevyttä istuntaa laukkaradalla - siis liioitellusti - mutta varaa olisi myös istua lähemmäs hevosta. Vähän enemmän saksalaistyyliin pyllypenkkiin niin sanotusti. En nyt valmennuksen aikana hirveästi lähtenyt tätä muokkaamaan - lähinnä pysyin tehtävissä, mutta ajattelinkin kysyä nyt, ahdistuisiko Smirky tästä vai voisiko toimia? Voisit kokeilla! Raportoi minulle tuloksista. Ja ainiin, silloin kun Smirkyn kanssa siirtymiset sujuu hyvin, kokeilkaa ravissa myös kokoamisia! Nämä molemmat pitäisi parantaa ravia, siirtymiset tosin enemmän hillitsee ja pitää hyvin avuilla, joten lähtökohtaisesti ne ovat varmasti Smirkyn kanssa tärkeämpiä.
Lauantaina Smirky oli ajoittain kun tuuleen temmattu, eivätkä sinun apusi näyttäneet sitä aina täysin hidastavan. Olinkin yllättynyt, kun sunnuntaina tamma näytti kuuntelevan myös jarruja hyvin jo verkasta lähtien. Toki hypätessä se lähti vähän kiihtymään, mutta sait tamman hyvin myös takaisin. Smirkyllä taitaa riippua ratsastettavuus myös aika paljon päivästä, vähän se vaikutti sellaiselta arpapeliltä.
Minulla ei ole kuitenkaan sen enempää jaariteltavaa varsinaisesta estevalmennuksen kulusta, vaan enemmänkin siitä, kuinka Smirkyn saisi paremmin kontrolliin. Koska tamma vaikutti kiihdyttävän aika paljon esteitä kohti, vaikka toki niiden jälkeenkin (mutta edellä mainittu ehkä enemmän ongelma), mitä jos kokeilisit syventää esteistuntaasi, nyt hän se muistuttaa lähemmäs jockeyn kevyttä istuntaa laukkaradalla - siis liioitellusti - mutta varaa olisi myös istua lähemmäs hevosta. Vähän enemmän saksalaistyyliin pyllypenkkiin niin sanotusti. En nyt valmennuksen aikana hirveästi lähtenyt tätä muokkaamaan - lähinnä pysyin tehtävissä, mutta ajattelinkin kysyä nyt, ahdistuisiko Smirky tästä vai voisiko toimia? Voisit kokeilla! Raportoi minulle tuloksista. Ja ainiin, silloin kun Smirkyn kanssa siirtymiset sujuu hyvin, kokeilkaa ravissa myös kokoamisia! Nämä molemmat pitäisi parantaa ravia, siirtymiset tosin enemmän hillitsee ja pitää hyvin avuilla, joten lähtökohtaisesti ne ovat varmasti Smirkyn kanssa tärkeämpiä.
19.11.2016 - Alicia Erikssonin koulutunti Hiisivuoressa
Olimme sopineet Jemin kanssa pitäväni hänelle ja Smirkylle lauantai-iltana koulutunnin. Salaa olin jo pitkään odottanut tätä tilaisuutta, sen verran kauhulla olin pidempään seuraillut ratsukon kaahotusta. Oli se silloin joskus syyskuun puolella taitanut näyttää parempia ominaisuuksiaan valmennusviikonlopussa - jos nyt oikein muistin - mutta etenkin viime aikojen maastoreissuilta oli kuulunut epäilyttäviä huhuja. Harpoessani hangen poikki maneesiin, kävin vielä mielessäni läpi päivän suunnitelmat. Koska Jem ei ollut esittänyt erityisempiä toiveita valmennuksen suhteen, olin itse suunnitellut sen sisällön alusta loppuun. Mitään sen kummempaa en kuitenkaan ollut keksinyt, perusjututhan olivat kaikena a ja o. Uskoin kuitenkin näissäkin olevan ratsukolle tarpeeksi hikoiltavaa, enkä todellakaan aikonut päästää Jemiä helpolla! Maneesissa poika olikin jo ravailemassa tammansa kanssa saapuessani sisälle valoisaan halliin.
Smirky ravasi hieman kummallisesti poukkoillen välillä uralla ja välillä sen sisäpuolella Jemin säheltäessä jotain selässä. Hän oli ilmeisesti hieman säikähtänyt tuloani, kenties paineita? Joka tapauksessa yleensä poika ratsasti todella huomaamaatomilla avuilla ja miltei olisi voinut luulla hänen sulautuneen hevoseen, niin siististi tämä osasi parhaimmillaan ratsastaa. Pyysin Jemiä keräämään ohjat paremmin tuntumalle ja tulemaan aluksi toiseen päätyyn ympyrälle. Ympyrällä Jem sai tehtäväkseen taivuttaa Smirkyä vuorotellen sisälle ja ulos. Ei niin, että Smirkyn pää olisi keikkunut puolelta toiselle, vaan hitaasti vaihdellen huolella suoristaen väleissä. Korjasin vuoroin pojan kättä ylemmäs, kantapäätä alemmas, mutta pikkuhiljaa meno alkoi tasoittua. Smirky alkoi pärskyä, laski päätään ja nosti selkäänsä.
- Hyvää, nythän se uskaltaa jo rentoutua! Kommentoin väliin ja annoin ratsukon hidastaa käyntiin.
Jemin kasvot alkoivat pikkuhiljaa loistaa Smirkyn alkaessa toimia yhä paremmin ja yhteistyöhaluisemmin. Pistin ratsukon tekemään perusjuttuja; siirtymisiä, vähän väistöjä ja taivutuksia, väliin pari pätkää avoa. Jem alkoi lopussa löytää vihdoin myös oman hyvän istuntansa ja samalla tamma hänen allaan rauhoittui huomattavasti. Olihan tunnin aikana vaikeuksiakin; Smirky ei taipunut kunnolla etenkään vasempaan kierrokseen, sitten se ei taas suoristunut. Vauhdista olisi saanut hetkittäin ottaa vähintäänkin puolet pois. Mutta lopputulokseen taisivat kaikki olla tyytyväisiä ja olihan ratsukko selvästi töitä tehnytkin!
Olimme sopineet Jemin kanssa pitäväni hänelle ja Smirkylle lauantai-iltana koulutunnin. Salaa olin jo pitkään odottanut tätä tilaisuutta, sen verran kauhulla olin pidempään seuraillut ratsukon kaahotusta. Oli se silloin joskus syyskuun puolella taitanut näyttää parempia ominaisuuksiaan valmennusviikonlopussa - jos nyt oikein muistin - mutta etenkin viime aikojen maastoreissuilta oli kuulunut epäilyttäviä huhuja. Harpoessani hangen poikki maneesiin, kävin vielä mielessäni läpi päivän suunnitelmat. Koska Jem ei ollut esittänyt erityisempiä toiveita valmennuksen suhteen, olin itse suunnitellut sen sisällön alusta loppuun. Mitään sen kummempaa en kuitenkaan ollut keksinyt, perusjututhan olivat kaikena a ja o. Uskoin kuitenkin näissäkin olevan ratsukolle tarpeeksi hikoiltavaa, enkä todellakaan aikonut päästää Jemiä helpolla! Maneesissa poika olikin jo ravailemassa tammansa kanssa saapuessani sisälle valoisaan halliin.
Smirky ravasi hieman kummallisesti poukkoillen välillä uralla ja välillä sen sisäpuolella Jemin säheltäessä jotain selässä. Hän oli ilmeisesti hieman säikähtänyt tuloani, kenties paineita? Joka tapauksessa yleensä poika ratsasti todella huomaamaatomilla avuilla ja miltei olisi voinut luulla hänen sulautuneen hevoseen, niin siististi tämä osasi parhaimmillaan ratsastaa. Pyysin Jemiä keräämään ohjat paremmin tuntumalle ja tulemaan aluksi toiseen päätyyn ympyrälle. Ympyrällä Jem sai tehtäväkseen taivuttaa Smirkyä vuorotellen sisälle ja ulos. Ei niin, että Smirkyn pää olisi keikkunut puolelta toiselle, vaan hitaasti vaihdellen huolella suoristaen väleissä. Korjasin vuoroin pojan kättä ylemmäs, kantapäätä alemmas, mutta pikkuhiljaa meno alkoi tasoittua. Smirky alkoi pärskyä, laski päätään ja nosti selkäänsä.
- Hyvää, nythän se uskaltaa jo rentoutua! Kommentoin väliin ja annoin ratsukon hidastaa käyntiin.
Jemin kasvot alkoivat pikkuhiljaa loistaa Smirkyn alkaessa toimia yhä paremmin ja yhteistyöhaluisemmin. Pistin ratsukon tekemään perusjuttuja; siirtymisiä, vähän väistöjä ja taivutuksia, väliin pari pätkää avoa. Jem alkoi lopussa löytää vihdoin myös oman hyvän istuntansa ja samalla tamma hänen allaan rauhoittui huomattavasti. Olihan tunnin aikana vaikeuksiakin; Smirky ei taipunut kunnolla etenkään vasempaan kierrokseen, sitten se ei taas suoristunut. Vauhdista olisi saanut hetkittäin ottaa vähintäänkin puolet pois. Mutta lopputulokseen taisivat kaikki olla tyytyväisiä ja olihan ratsukko selvästi töitä tehnytkin!
30.07.2016 - Jacques Rousseaun estevalmennus Bromfieldissä
Smirkyn jokseenkin räjähdysmäinen luonne oli päässyt kirimään leirin aikana minunkin korviini ja Jeremyn ohjatessa ratsuaan kentälle asetettujen esteiden sekaan en kieltämättä ollut yhtään varma mitä odottaa. Mustan tamman silmät tähyilivät ympäristöä ja esteitä hieman epäluuloisesti ratsukon lämmitellessä vielä uralla ja selässä ratsastajankin ilme oli aika kireä. Tarkoituksena oli harjoitella lähestymisiä askelpituuden hallinnan kautta ja aloitimme kolmella maapuomilla. Jännittyneen hevosen laukka oli alkuun turhan nopeatempoista, jonka vuoksi puomit meinasivat jäädä jalkoihin pyörimään. Jeremy sai kuitenkin ex-laukkatammansa rauhoittumaan nopeasti, jonka jälkeen puomit olivat ratsukolle lastenleikkiä. Puomien noustessa maan pinnan yläpuolelle Smirkyn keskittyminen alkoi pysyä paremmin itse tehtävässä eikä katsomosta kantautuvassa metelissä ja ratsukon hyvin toimiva yhteistyö näkyi työskentelyssä. Jeremy tunsi selvästi ratsunsa oikut ja heikkoudet ja Smirkyllä tuntui puolestaan olevan vahva luotto ratsastajaansa alun hermostuneisuudestaan huolimatta.
Smirkyn jokseenkin räjähdysmäinen luonne oli päässyt kirimään leirin aikana minunkin korviini ja Jeremyn ohjatessa ratsuaan kentälle asetettujen esteiden sekaan en kieltämättä ollut yhtään varma mitä odottaa. Mustan tamman silmät tähyilivät ympäristöä ja esteitä hieman epäluuloisesti ratsukon lämmitellessä vielä uralla ja selässä ratsastajankin ilme oli aika kireä. Tarkoituksena oli harjoitella lähestymisiä askelpituuden hallinnan kautta ja aloitimme kolmella maapuomilla. Jännittyneen hevosen laukka oli alkuun turhan nopeatempoista, jonka vuoksi puomit meinasivat jäädä jalkoihin pyörimään. Jeremy sai kuitenkin ex-laukkatammansa rauhoittumaan nopeasti, jonka jälkeen puomit olivat ratsukolle lastenleikkiä. Puomien noustessa maan pinnan yläpuolelle Smirkyn keskittyminen alkoi pysyä paremmin itse tehtävässä eikä katsomosta kantautuvassa metelissä ja ratsukon hyvin toimiva yhteistyö näkyi työskentelyssä. Jeremy tunsi selvästi ratsunsa oikut ja heikkoudet ja Smirkyllä tuntui puolestaan olevan vahva luotto ratsastajaansa alun hermostuneisuudestaan huolimatta.
11.06.2016 - Maikun kouluvalmennus Myrttisuolla
Meillä oli ollut takanamme oikein mukava maastoretki uuden Myrttisuon ympäristössä. Tallille palatessamme oli ollut tarkoitus aloittaa kouluvalmennus halukkaille osallistujille, mutta kuten jokainen varmasti huomasi, oli osallistujia aivan liikaa yhdelle kentälle. Niinpä päätimme jakaa hevoset kahteen ryhmään, oriin ja tammoihin, ja tammojen kanssa pitäisimme ensimmäisen valmennuksen.
Päivän ratsukoiden kouluratsastustaso vaihteli helposta vaativaan, joten lähdimme tekemään tehtäviä ensin yhdessä ja sitten jokaisen ratsukon oman tason mukaan. Lämmittelimme siirtymisillä, volteilla ja kiemuraurilla, jotta hevoset saataisi varmasti kuulolle ja auki kaikkialta. Otimme myös muutaman laukannoston suoralla, jotta pystyin hieman tutustumaan ratsukoiden sekä hevosten liikkumiseen ja käyttäytymiseen. Koska kenelläkään ei tuntunut olevan sen suurempia ongelmia hevosten hallitsemisen kanssa, pääsimme siirtymään päivän tehtäviin.
Smirky erosi huomattavasti muista hevosista suuren kokonsa takia. Sen askeleet olivat todella pehmeät ja ilmavat, ja ratsukon menoa oli ilo katsoa. Lähdimme harjoittelemaan tamman kanssa ensin hieman vastalaukkaa keskiympyrällä, jotta saisimme ratsukon tasapainon kuntoon. Ensin tehtävä vaikutti hieman haastavalta, sillä hevonen meinasi kallistua sisäpuolelle ja vaihtaa laukkaa, mutta ratsastajan löytäessä oman tasapainonsa alkoi meno näyttää hyvältä. Smirkykin rentoutui ratsastajan alla ja asettui aivan upeaan peräänantoon.
Seuraavaksi lähdimme harjoittelemaan halkaisijalla avo- sekä sulkutaivutuksia ensin käynnissä muutaman kerran ja sitten ravissa. Käyntitaivutukset tuntuivat jopa hieman vaikeammilta, eikä suora linja meinannut löytyä ensin millään. Myös ratsastaja vaikutti hieman hätäiseltä, mikä sai tamman hetkeksi nostelemaan päätään. Ratsastaja kuitenkin huokaisi syvään ja istui kunnolla syvälle satulaan, jolloin myös taivutukset alkoivat näyttää todella mallikkailta.
Viimeisenä tehtävänä pyysin ratsukkoa käymään kaikki lisätyt ja kootut askellajit huolellisesti läpi. Ratsukko aloitti luonnollisesti käynnistä, ja varsinkin lisättynä se näytti todella hienolta. Smirky venytti kaulaansa ja yliastui todella upeasti, mutta siitä siirtyminen koottuun käyntiin vei aikansa. Annoin ratsukon kuitenkin hakea hyvää asentoa, joka löytyi lopulta. Myös ravi- ja laukkalisäykset sekä kokoamiset olivat niin hienoja, että kehuin ratsukkoa ja annoin heille luvan siirtyä uralle käyntiin pitkin ohjin.
Meillä oli ollut takanamme oikein mukava maastoretki uuden Myrttisuon ympäristössä. Tallille palatessamme oli ollut tarkoitus aloittaa kouluvalmennus halukkaille osallistujille, mutta kuten jokainen varmasti huomasi, oli osallistujia aivan liikaa yhdelle kentälle. Niinpä päätimme jakaa hevoset kahteen ryhmään, oriin ja tammoihin, ja tammojen kanssa pitäisimme ensimmäisen valmennuksen.
Päivän ratsukoiden kouluratsastustaso vaihteli helposta vaativaan, joten lähdimme tekemään tehtäviä ensin yhdessä ja sitten jokaisen ratsukon oman tason mukaan. Lämmittelimme siirtymisillä, volteilla ja kiemuraurilla, jotta hevoset saataisi varmasti kuulolle ja auki kaikkialta. Otimme myös muutaman laukannoston suoralla, jotta pystyin hieman tutustumaan ratsukoiden sekä hevosten liikkumiseen ja käyttäytymiseen. Koska kenelläkään ei tuntunut olevan sen suurempia ongelmia hevosten hallitsemisen kanssa, pääsimme siirtymään päivän tehtäviin.
Smirky erosi huomattavasti muista hevosista suuren kokonsa takia. Sen askeleet olivat todella pehmeät ja ilmavat, ja ratsukon menoa oli ilo katsoa. Lähdimme harjoittelemaan tamman kanssa ensin hieman vastalaukkaa keskiympyrällä, jotta saisimme ratsukon tasapainon kuntoon. Ensin tehtävä vaikutti hieman haastavalta, sillä hevonen meinasi kallistua sisäpuolelle ja vaihtaa laukkaa, mutta ratsastajan löytäessä oman tasapainonsa alkoi meno näyttää hyvältä. Smirkykin rentoutui ratsastajan alla ja asettui aivan upeaan peräänantoon.
Seuraavaksi lähdimme harjoittelemaan halkaisijalla avo- sekä sulkutaivutuksia ensin käynnissä muutaman kerran ja sitten ravissa. Käyntitaivutukset tuntuivat jopa hieman vaikeammilta, eikä suora linja meinannut löytyä ensin millään. Myös ratsastaja vaikutti hieman hätäiseltä, mikä sai tamman hetkeksi nostelemaan päätään. Ratsastaja kuitenkin huokaisi syvään ja istui kunnolla syvälle satulaan, jolloin myös taivutukset alkoivat näyttää todella mallikkailta.
Viimeisenä tehtävänä pyysin ratsukkoa käymään kaikki lisätyt ja kootut askellajit huolellisesti läpi. Ratsukko aloitti luonnollisesti käynnistä, ja varsinkin lisättynä se näytti todella hienolta. Smirky venytti kaulaansa ja yliastui todella upeasti, mutta siitä siirtyminen koottuun käyntiin vei aikansa. Annoin ratsukon kuitenkin hakea hyvää asentoa, joka löytyi lopulta. Myös ravi- ja laukkalisäykset sekä kokoamiset olivat niin hienoja, että kehuin ratsukkoa ja annoin heille luvan siirtyä uralle käyntiin pitkin ohjin.
08.08.2016 - Marie Malmqvistin kouluvalmennus Metsälammella
Hevosesi oli aivan mahdoton! Sulla on kyllä pitkä tie jos aiot kuoria siitä kunnollisen kouluratsun. Ihmettelen kyllä kovasti miten pysyit selässä vaikka istuntasi oli lähes olematon. Kokeilepa istua syvälle sinne satulaan niin huomaat varmasti kuinka hevosesikin rauhoittuu. Nyt se lähinnä luuli olevansa laukkaradalla. Laukkatyöskentelynne oli kaunista katsottavaa, mutta ravityöskentelyä katsellessani vaivuin syvään epätoivoon. Smirky oli aivan vino, eikä asiaa yhtään parantanut se, että itse kallistuit sisäuralle. Katsele ulkokorvan ylitse ja suorista oma istuntasi, niin hevosesikin tasapainottuu. Ja se ohjastuntuma oli valmennuksen aikana selvästi ongelma: joko se oli liian kireä tai sitten heitit ohjat kokonaan pois. Smirky joutui tasapainoilemaan kaarevilla urilla sillä ei saanut ulko-ohjasta tukea. Pidä hevonen paketissa istuntasi ja ohjastuntuman välissä.
Hevosesi oli aivan mahdoton! Sulla on kyllä pitkä tie jos aiot kuoria siitä kunnollisen kouluratsun. Ihmettelen kyllä kovasti miten pysyit selässä vaikka istuntasi oli lähes olematon. Kokeilepa istua syvälle sinne satulaan niin huomaat varmasti kuinka hevosesikin rauhoittuu. Nyt se lähinnä luuli olevansa laukkaradalla. Laukkatyöskentelynne oli kaunista katsottavaa, mutta ravityöskentelyä katsellessani vaivuin syvään epätoivoon. Smirky oli aivan vino, eikä asiaa yhtään parantanut se, että itse kallistuit sisäuralle. Katsele ulkokorvan ylitse ja suorista oma istuntasi, niin hevosesikin tasapainottuu. Ja se ohjastuntuma oli valmennuksen aikana selvästi ongelma: joko se oli liian kireä tai sitten heitit ohjat kokonaan pois. Smirky joutui tasapainoilemaan kaarevilla urilla sillä ei saanut ulko-ohjasta tukea. Pidä hevonen paketissa istuntasi ja ohjastuntuman välissä.
Tarinakilpailuiden tarinat
28.05.2016 - Sysälä
120 cm - 1/4, aihe 2.
Olin ilmoittanut Smirkyn rutiinin hakemiseksi Sysälän kilpailuihin ja sadankahdenkymmenen sentin radan olisi kuvitellut olevan piece of cake pitkin Britanniaa kiertäneelle kenttäratsulle. Radalle oli kuitenkin keksitty mitä kummallisempia erikoisesteitä ja jostain kumman syystä koko radan aiheena tuntuivat olevan ankat tai muut niiden kaltaiset siivekkäät. Eräänkin esteen eteen oli laitettu riviin ties miten monta aidon näköistä pehmoankkaa, jotka arveluttivat minua - siitä mustasta täysiverisestä kun ei voinut mennä takuuseen. Eikä ainakaan jos kuvioissa oli ankkoja, hevonen oli pelännyt kyseisiä otuksia varsasta asti ja vasta viime vuosina olin saanut sen sietämään niitä edes sillä tasolla että heti ensimmäisestä pilkahduksesta ei otettu slaagia kahdenkymmenen kilometrin päähän. Vielä radallakin odotin tuota keskivaiheilla olevaa ankkaestettä yrittäen pitää Smirkyn huomion itsessäni. Tietenkin turha kuvitellakaan että iso täysiverinen uskaltaisi millään mennä pehmoankkojen valloittaman esteen ylitse, nehän aivan varmasti söisivät sen elävältä! Muutaman kiellon ja ties miten monen ympyrän jälkeen sain kuitenkin mustan hevosen loikkaamaan esteen ylitse pysähdyksestä liioitellulla kenguruloikalla. Luultavasti vain katsomassa olleet uskoivat sen olevan mahdollista että kovan luokan kenttäratsu on hylättyjen joukossa sille teoriassa liian helpossa luokassa eikä edes pääsevän koko rataa loppuun.
120 cm - 1/4, aihe 2.
Olin ilmoittanut Smirkyn rutiinin hakemiseksi Sysälän kilpailuihin ja sadankahdenkymmenen sentin radan olisi kuvitellut olevan piece of cake pitkin Britanniaa kiertäneelle kenttäratsulle. Radalle oli kuitenkin keksitty mitä kummallisempia erikoisesteitä ja jostain kumman syystä koko radan aiheena tuntuivat olevan ankat tai muut niiden kaltaiset siivekkäät. Eräänkin esteen eteen oli laitettu riviin ties miten monta aidon näköistä pehmoankkaa, jotka arveluttivat minua - siitä mustasta täysiverisestä kun ei voinut mennä takuuseen. Eikä ainakaan jos kuvioissa oli ankkoja, hevonen oli pelännyt kyseisiä otuksia varsasta asti ja vasta viime vuosina olin saanut sen sietämään niitä edes sillä tasolla että heti ensimmäisestä pilkahduksesta ei otettu slaagia kahdenkymmenen kilometrin päähän. Vielä radallakin odotin tuota keskivaiheilla olevaa ankkaestettä yrittäen pitää Smirkyn huomion itsessäni. Tietenkin turha kuvitellakaan että iso täysiverinen uskaltaisi millään mennä pehmoankkojen valloittaman esteen ylitse, nehän aivan varmasti söisivät sen elävältä! Muutaman kiellon ja ties miten monen ympyrän jälkeen sain kuitenkin mustan hevosen loikkaamaan esteen ylitse pysähdyksestä liioitellulla kenguruloikalla. Luultavasti vain katsomassa olleet uskoivat sen olevan mahdollista että kovan luokan kenttäratsu on hylättyjen joukossa sille teoriassa liian helpossa luokassa eikä edes pääsevän koko rataa loppuun.
29.05.2016 - Mandelbacke
1c. Helppo A
Isoveljeni Lucas ei näyttänyt kovinkaan iloiselta noustessaan Smirkyn satulaan, joka oli osaltaan ymmärrettävissä. Eihän nyt maailmanluokan GP-hevosten ratsastajan olisi pitänyt joutua ratsastamaan keskitason kenttähevosella vieläpä helpossa luokassa. Kieltämättä minua kymmenen senttiä pidempi veljeni näytti enemmän kuin huvittavalta mököttäessään siron, mutta lihaksikkaan täysiverisen selässä joka näytti vähintäänkin siltä kuin olisi nielaissut pilaantuneen sitruunan. Radan alkaessa olin jo aivan varma että tuo kaksikko ei suoriutuisi radasta kunnialla. Ainakaan tyylipisteitä ei radasta tulisi hevosen viuhtoessa häntäänsä ja luimistellessaan korvat niskaa myöten kuin viimeistä päivää. Smirky oli selkeästi yhden ihmisen hevonen ja sen mielestä sen arvolle ei tasan sopinut että sen selässä oli kouluradalla joku muu kuin minä, vaikka Lucas ainakin väitti osaavan asiansa. Jollain ihmeen keinolla kaksikko sai suoritettua radan poistumatta kertaakaan radalta tai reitiltä, vaikka musta täysiverinen yrittikin kaikkensa päästäkseen eroon ratsastajasta.
2c. 120 cm
Aivan liian monta satulaa omistavan hevosen kanssa olisi luulleen jo oppineen pakkaamaan kisoihin juuri ne oikeat varusteet mukaan. Vielä vuosienkaan jälkeen en kuitenkaan nähtävästi osannut katsoa aamutokkurassani olinko pakannut mukaan sekä koulu-, este- ja maastoestesatulan vai kolme koulusatulaa. Nyt olin kuitenkin unohtanut matkasta molemmat estesatulat ja huomasin asian tottakai vasta juuri ennen esteluokkaa. Eihän metrikahdenkymmenen rataa voinut hypätä koulusatulassa! Onnekseni kilpailupaikalla oli kuitenkin joku Smirkyn kanssa suunnilleen samankokoisen hevosen omistava henkilö, joka suostui lainaamaan hevosensa satulaa radan ajaksi huomattuaan ahdinkoni.
3c. 115 cm
Kirjoitin kuvatekstiksi "Better watch out! Brittish devils are back in business!" ja lähetin kuvan, huomaten sitten että kuva ei nyt sattumoisin ollut lähelläkään sitä vauhdikasta maastoesteen ylitystä Smirkyn ollessa oma pirumaisen hurmaava itsensä. Ei, kuvassa ei ollut maastoestettä tai Smirkyn irvistystä vaan Smirky rapsuttelemassa pienen shetlanninponin kanssa ja haukottelemassa. Onhan se nyt melkoinen brittiläinen piru ja varomisen arvoinen, kun rapsuttelee ponin kanssa ja nauttii kesäpäivästä. Ennenkuin ehdin tehdä mitään virheen korjaamiseksi, oli kuvaan tullut jo ties miten monta tykkäystä ja kommenttia niin brittiläisiltä kuin suomalaisiltakin tutuilta ja tuttujen tutuilta, jotka jollain tavalla pirumaisen hevoseni tiesivät. Kuvan vaihtamisen sijaan annoin rapsuttelukuvan teksteineen jäädä Instagramiin, en juuri sillä hetkellä jaksanut välittää asiasta sen enempää.
1c. Helppo A
Isoveljeni Lucas ei näyttänyt kovinkaan iloiselta noustessaan Smirkyn satulaan, joka oli osaltaan ymmärrettävissä. Eihän nyt maailmanluokan GP-hevosten ratsastajan olisi pitänyt joutua ratsastamaan keskitason kenttähevosella vieläpä helpossa luokassa. Kieltämättä minua kymmenen senttiä pidempi veljeni näytti enemmän kuin huvittavalta mököttäessään siron, mutta lihaksikkaan täysiverisen selässä joka näytti vähintäänkin siltä kuin olisi nielaissut pilaantuneen sitruunan. Radan alkaessa olin jo aivan varma että tuo kaksikko ei suoriutuisi radasta kunnialla. Ainakaan tyylipisteitä ei radasta tulisi hevosen viuhtoessa häntäänsä ja luimistellessaan korvat niskaa myöten kuin viimeistä päivää. Smirky oli selkeästi yhden ihmisen hevonen ja sen mielestä sen arvolle ei tasan sopinut että sen selässä oli kouluradalla joku muu kuin minä, vaikka Lucas ainakin väitti osaavan asiansa. Jollain ihmeen keinolla kaksikko sai suoritettua radan poistumatta kertaakaan radalta tai reitiltä, vaikka musta täysiverinen yrittikin kaikkensa päästäkseen eroon ratsastajasta.
2c. 120 cm
Aivan liian monta satulaa omistavan hevosen kanssa olisi luulleen jo oppineen pakkaamaan kisoihin juuri ne oikeat varusteet mukaan. Vielä vuosienkaan jälkeen en kuitenkaan nähtävästi osannut katsoa aamutokkurassani olinko pakannut mukaan sekä koulu-, este- ja maastoestesatulan vai kolme koulusatulaa. Nyt olin kuitenkin unohtanut matkasta molemmat estesatulat ja huomasin asian tottakai vasta juuri ennen esteluokkaa. Eihän metrikahdenkymmenen rataa voinut hypätä koulusatulassa! Onnekseni kilpailupaikalla oli kuitenkin joku Smirkyn kanssa suunnilleen samankokoisen hevosen omistava henkilö, joka suostui lainaamaan hevosensa satulaa radan ajaksi huomattuaan ahdinkoni.
3c. 115 cm
Kirjoitin kuvatekstiksi "Better watch out! Brittish devils are back in business!" ja lähetin kuvan, huomaten sitten että kuva ei nyt sattumoisin ollut lähelläkään sitä vauhdikasta maastoesteen ylitystä Smirkyn ollessa oma pirumaisen hurmaava itsensä. Ei, kuvassa ei ollut maastoestettä tai Smirkyn irvistystä vaan Smirky rapsuttelemassa pienen shetlanninponin kanssa ja haukottelemassa. Onhan se nyt melkoinen brittiläinen piru ja varomisen arvoinen, kun rapsuttelee ponin kanssa ja nauttii kesäpäivästä. Ennenkuin ehdin tehdä mitään virheen korjaamiseksi, oli kuvaan tullut jo ties miten monta tykkäystä ja kommenttia niin brittiläisiltä kuin suomalaisiltakin tutuilta ja tuttujen tutuilta, jotka jollain tavalla pirumaisen hevoseni tiesivät. Kuvan vaihtamisen sijaan annoin rapsuttelukuvan teksteineen jäädä Instagramiin, en juuri sillä hetkellä jaksanut välittää asiasta sen enempää.
Virtuaalihevonen / A Sim-Game Horse